Onko laihdutus aina syyllisyyttä ja itsekuria?

Kuulostaako ristiriitaiselta? Eikö laihdutus lähde aina tyytymättömyydestä omaan kehoon ja valintoihin? Vahvasta uskosta siihen, että kevyempänä elämä on parempaa ja helpompaa?

Usein näin ajatellaan. Juuri syyllisyys ja ruoka-aiheiset negatiiviset ajatukset voivat kuitenkin tehdä pysyvien elämäntapamuutosten omaksumisesta vaikeaa. Jos syöminen aiheuttaa jatkuvaa ahdistusta ja epäonnistumisen tunteita, pysyvät muutokset jäävät helposti saavuttamatta. Siksi moni jojo-laihduttaja löytää itsensä aina samasta lähtöpisteestä.
Muutosten juurtuminen vie aikaa. Tutkimusten mukaan yhden uuden tavan, kuten ruokailutottumuksen tai liikuntarutiinin, automatisoituminen vie keskimäärin 66 päivää – eli yli kaksi kuukautta. Joillakin siihen voi kulua jopa kahdeksan kuukautta.

Kun puhutaan näin pitkistä ajanjaksoista, takaiskuja ja vaikeita hetkiä tulee väistämättä. Kuinka moni dieetti onkaan kaatunut yhteen lipsahdukseen tai huonompaan jaksoon? Jos ajatusmallit ovat liian mustavalkoisia, yksittäinen epäonnistuminen voi tuntua koko projektin kaatavalta virheeltä. Todellisuudessa elämäntapamuutoksessa ei ole kyse yhdestä päivästä – vaan pitkäjänteisestä kehityksestä.

Monet onnistumistarinat korostavat itsekuria: ilman kurinalaisuutta ja tiukkaa ruokavaliota kymmenien kilojen pudottaminen nopeasti ei onnistu. Mutta kuinka pitkälle pelkällä itsekurilla voi päästä?

Itsekuria voi verrata lihakseen: sitä voi vahvistaa, mutta lopulta se väsyy, jos sitä käytetään liikaa ilman palautumista. Siksi pelkkään itsekurin varaan rakennettu painonhallinta ei toimi pitkällä aikavälillä.

Kaikilla meillä on lisäksi yksilöllisiä biologisia eroja ja opittuja tapoja, jotka vaikuttavat ruokavalintoihimme. Ylipainoiset voivat esimerkiksi tuntea voimakkaampaa mieltymystä kaloripitoisiin ruokiin ja arvioida syömänsä ruokamäärän väärin. Nykyinen ruokaympäristö tekee kieltäytymisestä entistä vaikeampaa. Pitkäaikainen painonhallinta vaatii siis muutakin kuin itsekuria: se vaatii järkeviä, itselle sopivia tapoja ja realistisia tavoitteita.

Toisilla on enemmän itsekuria kuin toisilla, mutta jokaisella on rajansa. Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg vertaa itsekuria lihakseen – se toimii aikansa, mutta väsyy lopulta ja tarvitsee lepoa. Siksi tiukka kontrolli ei ole kestävän painonhallinnan kannalta hyvä ratkaisu.

Itsekuria ei pidä sekoittaa muutosmotivaatioon. Kukaan ei saavuta pysyviä muutoksia ilman todellista halua ja motivaatiota. Olennaista on löytää itselle sopivat tavat ja ratkaisut, jotka sulautuvat omaan elämäntilanteeseen ja joita voi ylläpitää pitkällä aikavälillä.

Itseinho ei ole hyvä motivaattori.

Tässä kohtaa joku saattaa miettiä: jos itsetunto on kunnossa, miksi laihduttaa?

Painonpudotukseen voi olla monia syitä, eikä kyse ole vain terveysriskeistä. Kenties haluat enemmän energiaa arkeen, helpotusta nivelvaivoihin tai mahdollisuuden liikkua vapaammin. Ehkä haluat näyttää hyvää esimerkkiä lapsillesi terveellisistä elämäntavoista.

Tärkeintä on, että motivaatio tulee positiivisesta lähteestä. Jos laihdutus perustuu itseinhoon, lähtökohta on huono. Itseinho kuluttaa henkisiä voimavaroja ja vääristää perspektiiviä.

Onnistunut painonpudotus ei tarkoita, että ihmisarvosi olisi kiinni vaa’an lukemasta. Mutta jos terveellisemmät elämäntavat auttavat sinua voimaan paremmin ja nauttimaan elämästäsi enemmän, eikö se ole jo riittävä syy tehdä muutos?

Lähteet: onlinelibrary.wiley.com, terveyskirjasto.fi, yle.fi